Sunday, June 22, 2014

Kari Ojala - Kestävän yhdyskunnan käsikirja

Fiksu ja rehellinen diplomi-insinööri:

"Suurin hyöty ympäristövaikutuksissa syntyy, jos [omavaraisessa asumisessa] pääosin luovutaan teollisuuden tuotteista."

"Lähiruoka on usein tuoreempaa ja laadukkaampaa kuin teollinen ruoka. Tuottajalta myytynä se ei tarvitse samoja lisäaineita eikä kuljetusta kestäviä ja ostamaan houkuttelevia pakkauksia kuin markettituote."




"Tavaroiden tuottaminen ja myyminen omaksi lyhytaikaiseen käyttöön on lyhytnäköistä politiikkaa.
Malli toisenlaiselle kulttuurille on kuitenkin olemassa saman markkinatalouden sisällä. Kulutuskierre nimittäin tehoaa enää vain lähinnä yksityishenkilöihin, joita voidaan tunneperäisesti ohjailla haluamaan omat tavarat. Yritykset taas eivät tarvitse omia tuotteita. Niille tärkeää on vain lopputulos, ja hinta mikä lopputuloksesta pitää maksaa.
Yritykset myyvät tätä nykyä toisilleen yhä enemmän tuotteiden käyttöä, ei tuotteita. Helpompaa on, jos ei tarvitse ottaa tuotteita vaivoikseen. Elinkeinoelämä on jo siirtynyt omistus- ja tuotantoyhteiskunnasta selvästi kohti ylläpitoyhteiskuntaa. Monet menestyvät yritykset välttävät myymästä tavaraa.
Kun yritys myy tavaran sijaan lopputulosta, se toimii mahdollisimman tehokkaasti.

Palveluiden myynti tuotteiden omistusoikeuden sijasta tekisi tuotteiden pitkäikäisyydestä ja tehokkaasta käytöstä liiketaloudellisesti kannattavaa, ja tuhoaisi nykyisen tuhlaukseen perustuvan läpivirtaustalouden.


Nopeaa muutosta on silti vaikea ennakoida, koska ostaminen ja omistaminen antavat suurelle osalle kulutusyhteiskunnan kasvatteja tyydytystä, onnen tunnetta, elämyksiä ja jopa tavoitteellisuutta elämään."


 <-- jeps; olemme vasta havahtumassa siihen, miten hankalaa, kallista, tilaa vievää ja kuormittavaa - ja äärimmäisen tehotonta - omistaminen itseasiassa on. Aina jos vain suinkin mahdollista, kannattaa suosia jotain sellaisia resurssien käyttömuotoja, jotka eivät vaadi omaa omistusta. Nykyään, firmojen lisäksi, nuorempi sukupolvi alkaa selvästi tajuta saman. Mitä vähemmän kuormaa, sitä kevyempi olo ja suurempi toimintavapaus; ketteryys. Omalla kohdalla toimivimmaksi keinoksi - lisätä vaurauttani, lisäämättä kuitenkaan samalla hidastavaa kuormaa - olen huomannut tehdä rahanarvoisia palveluksia hyvin verkottuneille, luoville ja osaaville. Jotkut heistä ovat erikoistuneet myös omistamiseen ja omaisuuden suojeluun, vastuun rajoittavasta raskaudesta huolimatta. Minä voin saada käyttööni heidän resursseja, ja vastaavasti he voivat saada minulta sellaisia näkemyksiä ja suhteita joita saadakseen tarvitsee pystyä liikkumaan, näkemään ja kokemaan monipuolisemmin. Jos aihe kiinnostaa, suosittelen Charles Eisensteinin googlettamista: "Sacred Economics". Löytyy varsin hyvää kirjaa, videota ja haastattelua. Gift Economy on homman nimi; sisältää huomattavasti enemmän vapautta, iloa ja ystävyyttä kuin ns. "perinteinen" stressitalous.


Kari kuvaa hienosti sitä harhaa, mikä houkuttelee muuttamaan kauemmas keskustasta: ei ymmärretä kuinka kallista, meluisaa, stressaavaa ja kaikin puolin kuormittavaa liikkuminen on poliittisesti rampautetulla nykyteknologialla:

"Osa suomalaisista haluaa ehdoin tahdoin asumaan suurelle tontille luonnon keskelle matkapituuksista ja -kustannuksista riippumatta. Osa ei osaa verrata asunnon kerran kirpaisevia hankintakustannuksia vuosien mittaan kertyviin matkakuluihin."

Eihän liikkuminen olisi mikään ongelma, jos ystävällisemmät muodot - jopa innovaatiot - sallittaisiin myös liikenteen järjestämisessä ja jopa kunnallistekniikassa. Se vaatisi kuitenkin lainsäädännön vähentämistä, kun poliittisessa systeemissä estolakien määrä tuppaa kasvamaan vuosi vuodelta, mihin liittyy myös saavutettujen "etujen" suojelu. Toistaiseksi liikenteen järjestämisessä on ollut pitkään sama ilmiö kuin terveydenhuollon järjestämisessä: haluttu suosia ja suojella sitä kaikkein kalleinta ja huonoimmin toimivaa epä-ratkaisua (kuten lääkkeet, asfalttitiet, saasteet ja melu), koska se tuottaa parhaiten, niin lääketeollisuudelle kuin auto- ja öljyteollisuudelle - ja liikkuu asfalttiteidenkin jatkuvassa "huollossa" iso ilmainen veroraha. Ison (vero)rahan on helppo saada omat miehensä päättäviin elimiin, kun rahaa tulee jokatapauksessa miljardeittain - niin kauan kun mikään ei muutu; niin kauan kun kauniimmat, luonnollisemmat, edullisemmat ja tehokkaammat ratkaisut onnistutaan pitämään poliittisesti aisoissa.



Tämä lause kuvaa ehkä parhaiten suurteollisuuden ja politiikan "yhteispeliä", eli kuinka meitä on tähän asti kusetettu, joka ikisellä elämän osa-alueella:

"..ei kyllä saa lain mukaan hamppubetonia vielä asuinrakennuksissa käyttää, tarvitaan vuosien selvitystä materiaalin tutkimiseen Suomessa, vaikka muualla Euroopassa rakennettu jo vuosia tuhansia taloja... tässä maassa tarvitsee taloon asentaa koneellinen ilmanvaihto, höyrynsulkumuovit ja kunnon tuotesarja, jotta rakennusteollisuus saisivat siivunsa ja energiaa myytyä... :) ja talot homeeseen ja uutta tilalle :)"
 - Raul Fabossa
Myös Christerilla asiallinen juttu aiheesta

Takaisin Kari Ojalaan, jolla myös löytyy rohkeutta puhua ihmisten hyväksi, vaikkei se kasvattaisikaan aina suoraan bruttokansantuotteen kiertovimmaa tai teollisuusmyönteisen keinokulutuksen nopeusennätyksiä:

"Leikkipaikka ei saa olla liian valmis ja normitettu, koska lapset kaipaavat välillä jännitystä. Oman kehon hallinnalla on vaikutusta lapsen itsetunnon kehitykseen. Pelit ovat tärkeitä myös ystävyyssuhteiden muodostumiselle. Yhteistilat ihmisten kohtaamiseen ovat tärkeitä myös lapselle.

Lapset ja nuoret ovat osoittautuneet kyvykkäiksi elinpiiriään koskevien kehittämisehdotusten tekijöiksi. He odottavat ympäristöltään luontoa, puhdasta ilmaa, roskattomuutta, eläimiä, matalaa ja tilavaa rakentamista, pelipaikkoja ja kokoontumistiloja, ihmis-ystävällisiä liikenneratkaisuja ja suunnittelemattomia jätemaita. Lapset pitävät sellaisesta kauneudesta, joka poikkeaa järjestyksen ja yhtenäisyyden ihanteesta.


Vaihtelu maan tasolla on lapselle tärkeää."
(lisäksi tunnistettavuus, persoonallisuus, aitous, omaleimaisuus - ei standardinmukaisuus :)
"Suuret puut ja kivet sekä mielenkiintoiset maaston yksityiskohdat..."

"Kun perheet pienenevät ja perheiden sisäisten ihmissuhteiden verkko harvenee, nousee mahdollisuus myönteisiin ihmissuhteisiin kodin ulkopuolella tärkeäksi. Yhteinen pihapiiri ja siinä sijaitsevat yhteistilat muodostavat edellytykset ydinperhettä laajemmalle sosiaaliselle kanssakäymiselle.


Lapsen elinpiirin suunnittelussa keskeinen tavoite on fyysinen ja sosiaalinen turvallisuus. Aivan oleellista tässä on turvallisen liikkumisympäristön luominen. Parhaiten tämä toteutuu, kun lapsen ei tarvitse poistua toiminnallisesti omavaraisesta, halkaisijaltaan puolen ja kahden kilometrin välille mahtuvasta läpiajoliikenteeltä välttyvästä liikennesolusta.


Lapsen jokapäiväisessä ympäristössä ei saisi olla pääkatuja, vaan vain tonttikatuja ja mahdollisimman vähän kokoojakatuja. Naapurustoksi mielletyllä alueella ajoradan turvallisen ylittämisen on oltava mahdollista. Ajoneuvoliikenteen nopeutta on tällöin rajoitettava jopa alle kahteenkymppiin."


 - "...sellaista asukastiheyttä, että riittäviin sosiaalisiin kontakteihin ja nuorison kaipaamiin monipuolisiin harrastusmahdollisuuksiin ilman jatkuvaa kuljettelua on edellytykset."



Autoilu on kaikin puolin tuhoisaa yhdyskuntien kehitykseelle:

"Autoliikenteen nopeus on suurin liikenneonnettomuuksien määrään ja erityisesti jalankulku- ja pyöräilyonnettomuuksien vakavuuteen vaikuttava tekijä. Taajamissa korkeista nopeuksista ei ole hyötyä.

Mitä suurempia ajonopeuksia käytetään, sitä enemmän liikenneturmia ja sitä vakavampia liikennevammoja yhdyskunnissa aiheutuu. Seuraukset kohdistuvat eniten ekologisimpiin liikennemuotoihin eli kävelyyn ja pyöräilyyn, joita kaihdetaan, jos ne ovat vaarallisia [tai koetaan ankeiksi..]. Korkean nopeuden autotie on myös este kevyelle liikenteelle, joka vaarantuu tai joutuu kiertämään. Nopeustaso vaikuttaa lisäksi suoraan liikenteen melutasoon.


Pitkällä aikavälillä korkean nopeustason mahdollinen hyöty haihtuu taajamien väljempään tilankäyttöön ja väyläkustannuksiin. Nopeaa väylästöä pitkin päästään samassa ajassa kauemmas. Toiminnot hajautuvat, eikä aikasäästöä liikenteessä synnykään. Alhaisilla nopeuksilla ei tarvita autoliikenteen tai kevyen liikenteen eritasojärjestelyjäkään; näkemävaatimukset liittymissä ovat pienemmät ja liittymäratkaisut suppeammat. Tilaa ja rahaa säästyy."
[vertaa Amerikkaan :)]


Rakentamisesta:

"Luonnonmukaiseen taloon voi nykyään päästä asumaan vain, jos on varaa rakentaa talo alusta alkaen tai jos onnistuu saamaan käsiinsä vanhan talon, jota ei ole vielä ehditty perusparantaa nykyaikaisin tarvikkein ja työtavoin.

Nykyinen teollinen rakentaminen ei juuri tuota ekotaloja. Asukkailla on kuitenkin mahdollisuus vaikuttaa asunnon sisustamiseen tai korjaamiseen ja käyttää edes tässä ekologisia materiaaleja.


Rakennusteollisuus on tuonut ja tuo markkinoille lukuisia uusia tuotteita, jotka edellyttävät myös uusia työtapoja. Useimpien materiaalien käyttäytymistä pitkällä aikavälillä ei tunneta. Ehdottomasti varminta on turvautua perinteisiin ratkaisuihin, joiden toiminta tiedetään. Materiaaleista varmimpia ovat yksinkertaiset luonnonaineet massiivisesti käytettyinä (moniaineksisissa kerrosrakenteissa on aina riskinsä)."



Maaleista:

"Luonnonmaalit on valmistettu luonnon omista raaka-aineista, usein satoja vuosia käytettyjen reseptien mukaan. Tosin luonnonmaalien nimellä on viime vuosina myyty huonoista raaka-aineista tehtyjä ja kokeilemattomin reseptein sekoitettuja pintakäsittelyaineita, joissa on mukana jopa muoveja."


Ekopiha:

"Ekologisessa pihassa hyödynnetään olemassaolevaa kasvillisuutta tai pyritään muodostamaan paikalle soveltuvia istutusalueita. Vesiolot hyödynnetään ja sadevedet imeytetään. Käytettävät materiaalit ovat kestäviä luonnonaineita."


 - kannattaa lukea myös, mitä Kari kirjoittaa kävelykeskustan merkityksestä, sivulla 52 ja 53! Tekisi mieli lainata koko sivu tähän..

 - hyvää asiaa myös "yhdyskunnan tiivistämisestä", eli parempi asua tiiviimmin, vähentää autojen tarvetta, lisätä kävelyn ja pyöräilyn houkuttelevuutta, viihteellisyyttä ja virikkeellisyyttä - ja jättää tilaa ihan kokonaisille luontoalueille, ilman että rakennukset olisivat tasaisesti siellätäällä (suurteiden varrella valtavilla betoniparkkipaikoilla varustettuna :)



Tälläkin alalla näkee saman minkä kaikessa muussakin, etenkin suomessa: aitoakin tietoa on, ainoastaan byrokratia estää, sekä byrokratian kautta vaikuttava suurteollisuus, eli ne joilla on eniten varaa ja/eli valtaa ajaa asiaansa niin valtamediassa kuin lainvalmisteluissakin. Riittää, kun tulemme tietoisiksi tästä, ja siten oivallamme uudelleen niiden kauniiden, edullisten, laadukkaiden, yksinkertaisten ja kestävien ratkaisujen arvon - juuri niiden, joiden asiaa ei kukaan ole voinut kovinkaan kuuluvasti ajaa, koska raha tulee massateollisuudesta. Onneksi tässä ajassa yhä vahvemmin alkaa totuus kiinnostaa ja siksi se myös leviää - jopa ilman rahaa tai edes julkista tukea. Massamainonnan ja massatuotannon tie tuli edellisen sukupolven-parin aikana kuljettua niin pitkälle että jo pelkästään kontrastien kautta se ikiaikainen totuus on nykyään helppo perustella ja todeksi osoittaa. Muovia, melua ja kiirettä ei ole enää niin helppo myydä :) Edes huutamalla, edes isollakaan mainosrahalla. Yläluokka ostaa jo käsintehtyä - sitä mikä tarvitsee ostaa vain kerran, ja kestää lapsillekin. Ja tuo murheen sijaan tasoa, iloa ja eleganssia joka päivään.

Kirjasuositus: Luova tila - tulevaisuuden työpaikka


Luin juhannuslomalla niin hyvää kirjaa, että haluan suositella ihan jokaiselle. Kyseessä on kuitenkin asia, joka koskettaa meistä ihan jokaista, eikä asumisen (tai toimiston) tilaratkaisuja pakoonkaan pääse. Ei tässäkään kirjassa se kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin maailmankuva vielä ihan keskiössä ole, mutta olin positiivisesti yllättynyt, kuinka korkeatasoista ajattelua tälläkin alalla voi jo Suomessa löytyä. No, toisaalta firmat harvoin ovat yhtä helposti höynäytettävissä kuin kuluttajat; liike-elämässä, johon kirja on suunnattu, ymmärretään laatuun panostaa jo aavistuksen verran paremmin - kuluttajalaumojen juostessa edelleen tarjousmuovien perässä... Tykkään kaikista sellaisista kirjoista, jotka standarditeollisuus-aikakauden keskelläkin säteilevät aitojen asioiden arvostusta. Elämää, jota koneisto ei ole vielä kokonaan nielaissut - eikä nielaisekaan kunhan nostetaan hieman meteliä hiljaisen korruption keskelle. Elämä voittaa, koska elämä toimii paremmin. Me toimimme paremmin kuin harmaat herrasmiehet - vaikka heillä olisi vanhaa valtaa, meillä on skillit ja suhteet toisiin eläviin.

"Useissa menestysyrityksissä on ymmärretty luonnon ja kasvien merkitys työtilan olennaisina elementteinä. Hyvä esimerkki tästä ajattelusta on roomalaisen sisustusarkkitehdin Kevin Walzin toimisto. Walzin mielestä hänen toimistonsa tärkein tila on nimittäin sisäpihan puutarha, jossa hän voi työskentelyn lomassa käydä keräämässä ajatuksiaan."




Tässä muutamat lainaukset, jotka eivät tietenkään anna kunniaa koko teokselle, mutta joista saat edes jotain osviittaa kirjan loistosisällöstä:

"...musiikin, tuoksujen ja värien rooli..."

"Suora yhteys pieneen takapihan puutarhaan oli kaikki mitä tarvitsin saadakseni voiman ja tyyneyden kohdata alkaneen päivän haasteet.
Monesti pihamaata tuijoteltuani huomasin, että ajatukseni alkoivat virrata vapaasti ja uusia ideoita tulvi mieleen.
Kun hankin koiran, huomasin ihmeekseni, että myös koiran lempipaikka oli sama.
Miksi juuri tuossa paikassa oli hyvä olla sekä minun että koirani mielestä?"


"Jos ihmiset on sullottu koppikonttorin syövereihin tai viskattu avokonttorin hälinään ilman mahdollisuuksia kohdata työtovereitaan epämuodollisissa, viihtyisissä tiloissa, on turha myöskään odottaa, että innovaatioiden määrä kasvaisi." <-- huippujengiä houkutteleva viihtyisyyden campus on se juttu.


"...muistiongelmaisten potilaiden elämänlaatu paranee ensisijaisesti muilla keinoilla kuin lääkkeillä, muun muassa oikeanlaisen tilasuunnittelun avulla."

"Mood beauty", mielialakauneus.

"...suuryritysten aika alkaa olla ohi... [tilalle kasvaa] pienten startup-yritysten ekosysteemi.
Suuryritysten sijaan tiloja tarvitsevat yhä enemmän erilaiset kollektiivit ja verkostomaisesti toimivat yritysryppäät" <-- vapaus ja ystävyys toimii paremmin kuin ylhäältäalas-hierarkkiajohtaminen. Se, kun saadaan kokoontua asioiden äärelle jotka todella kiinnostavat ja tempaavat mukaansa, tiloissa joissa todella viihdytään ja on ihmisen hyvä olla.

"yhteisöllisyyttä kannattaa vaalia järjestämällä juhlia, puhetilaisuuksia ja koulutuksia. Ei-luovia, kuten lakimiehiä ja kirjanpitäjiä, tulee hinnalla millä hyvänsä estää pääsemästä pilaamaan tunnelmaa" (tuo jälkimmäinen puolittain vitsinä, mutta vain puolittain)

"Työpaikoille ilmaantuu keinutuoleja, kasvihuoneita, keittiö ja puutarhaelementtejä. Myös vesi voi olla olennainen osa tulevaisuuden toimistoja." <-- monille itsestäänselviä asioita - joita on hyvä sanoa uudestaan ja uudestaan.


LUOVUUS:
1. Energisyys, ja kyky vetäytyä tehokkaasti hiljaisuuteen ja lepoon.
2. Älykkyys, ja samanaikainen emotionaalinen epäkypsyys, naiivius
3. Leikkisyys (huumori), ja kurinalaisuus
4. Kyky fantasioida - jalat maassa
5. Samanaikainen sosiaalisuus, ja syrjäänvetäytyväisyys.
6. Nöyryys ja ylpeys.
7. Kosketus sekä maskuliiniseen että feminiiniseen
8. Konservatiivisuus, ja kapinallisuus. Sekä uudistaminen että vanhan arvostaminen
9. Emotionaalinen sitoutuneisuus ja intohimo, sekä myöskin kriittinen objektiivisuus
10.Herkkyys kärsimykseen ja nautintoon


"Tutkimusten mukaan luonto koetaan elvyttäväksi, ja sillä on siten luovia prosesseja tukeva vaikutus."

"Kiireen arvostus Suomessa on kääntynyt selvään laskuun."

"Kiire vähentää merkittävästi kykyä luovaan ajatteluun."

"Esimerkiksi hälyisyys, häikäisy ja keskeytykset ovat yhteydessä ympäristön stressaavuuteen." <-- joten ne kannattaa minimoida. Häikäisevät valot kokonaan pois silmistä, hälyt minimiin, ja piippaukset pois päältä. Minulla ei todellakaan soi puhelin pitkin päivää, koska haluan elää ja olla vapaasti flowssa silloin kun on jotain tärkeää, jotain mistä todella välitän (eli aikalailla aina). Oli se sitten lepoa/nautiskelua, syvää keskustelua, kiinnostavan asian (kuten omien tunteiden) tutkimista, tai unelmien toteuttamista. Luovuus = levollisuus, selkeys, harmonia = flow = se tila, jossa keho ja mieli parantaa itseään

"...uusi sukupolvi, joka on suvereeni nimenomaan yhteistyöhalukkuutensa, verkottuneisuutensa sekä monipuolisten kykyjensä ja taitojensa vuoksi." <-- niinpä; alkaa olla aika "last season" tyytyä passiiviseen kuluttajan tai työntekijän rooliin, kun voi muuttaa maailmaa koko ajan sekä tehdessään, oppiessaan että ostaessaan.

Kokeilla kannattaa ainakin näitä:
 * Avaruus ja avoimuus
 * Säilytystilaa inspiroiville esineille
 * Luonnonvalon määrän optimointi
 * Mahdollisuus liikkeeseen ja liikkumiseen
 * Laaja pinta, johon voidaan visualisoida se, mitä ollaan tekemässä
 * Välitiloja, joihin voi vetäytyä ajattelemaan (/fiilistelemään)
 * Oma keittiö ja mahdollisuus yhteiseen ruokapöytään/ruokailuun.


"Jos tila saa ihmisen rentoutumaan, myös hoitojen vaikutus tehostuu. Tämä vapauttaa ideat virtaamaan, ja alkaa syntyä uutta. Aikataulupaineessa uuden luominen ei onnistu." <-- siis ainakaan sen todella luomisen arvoisen, joka olisi todella hyväksi kaikelle ja kaikille, eikä vain tilapäislaastarina omaan krooniseen hätään

"Kiinnittämällä huomiota moniaistisuuteen, tiloista saadaan koskettavampia ja niissä koetuista elämyksistä voimakkaampia.
Me kuluttajatkin etsimme yhä enemmän elämyksiä, ja laadukkaista elämyksistä olemme valmiita myös maksamaan."

"Tilat on suunniteltu mahdollisimman tarkoituksenmukaisiksi. Kaikki tarvittava mahdollisimman helposti tavoitettavissa - ja samaan aikaan mahdollisimman hyvä työrauha."

/ /

Kirjan taitaa edullisimmin tarjota Adlibris tai CDON.fi; itse kävin kirjastolta. Kirjasto on aikamoinen aarreaitta: Joensuun kirjastoa pidin jopa puoleensavetävänä, Stadissa kirjastot olivat niin kauheita matalakatto-laitoksia ettei tullut käytyä. Tampereella ei se mitään juhlaa ole, rumemman väristä rakennusta saa hakea, mutta kyllä minulle kelpaa useamman satasen säästö joka visiitillä. Tykkään fyysisistä esineistä jotka eivät säteile, hajoile, kaatuile tai vaadi paristojenvaihtoa - mutten kovin mielellään kerää lisää materiaa seuraavaan muuttoon, paitsi tietoisesti jotain jolla on minulle jo valmiiksi valtava tunnemerkitys. Kirjasto tarjoaa mahdollisuuden tutkia kirjaimellisesti painavaa sanaa, joka on olemassa kolmannessa ulottuvuudessa eikä vain 2-deenä näytöllä - kuluttamatta kuitenkaan lompakkoa tai vapaata tilaa. Parhaat palat voi tallentaa vaikka muistiinpanoihin ennen palautuspäivää. Niin, ja nautin kyllä kirjan kautta heijastuvasta epäsuorasta valosta enemmän kuin näyttöjen synteettisistä eli vajaista ja keinotekoisista spektreistä. Ero näkyy myös tutkimistuloksissa, mm. lukunopeuden erona.

Thursday, June 19, 2014

"Avoid Glare"

Tuo lause jäi mieleen, kun joskus melkein vuosikymmen sitten luin Joensuun kirjastolla ensimmäisen valaistusoppaani. Sittemmin sama periaate on tullut vastaan aikalailla jokaisessa oppaassa. Eli:

 --> valo ei saa osua silmään. Valon lähde ei saa olla näkyvissä. Jos näet valon lähteen, on kyseessä kaikkein alkeellisin virhe valaistuksen suunnittelussa. Toki kynttilöitä, takkatulta ja ehkä suolalamppuakin katsoo ihan mielellään, mutta kauheinta on kokonaan varjostamaton keinovalo keskellä huonetta... Mieluummin niin päin, että valo tulee nurkista keskustaan.

Aina kun menen hienoon ravintolaan tai hintavampaan boutique-hotelliin, on selvästi asialla ollut oikea valaistussuunnittelija. Saatan jäädä tuntikausiksi aulaan vaan ihastelemaan, kun mistään ei tule sitä "melua" eli valon tapauksessa keinovalohäikäisyä silmään. Valo on ohjattu niihin yksityiskohtiin ja nurkkiin, jotka muuten jäisivät pimentoon (ja joita ehkä halutaankin korostaa), ja niistä valo sitten heijastuu lopulta myös katsojan silmään.

Eli vielä pähkinänkuoressa:

 --> Valo ei saa tulla suoraan kenenkään katsojan silmään valonlähteestä, vaan sen kuuluu heijastua nurkkien tai muiden normaalisti hämäräksijäävien pintojen kautta.

Kysyessäni JamesBond-hotellin henkilökunnalta "miksei kaikkialla ole toteutettu tätä yksinkertaista valaistuksen perusperiaatetta", vastauksena on "koska se vaatii hieman vaivaa".

Osaamistahan se ei välttämättä vaadi, riittää kun vaan tekee, uudelleensijoittelee - ja mahdollisesti kutsuu jossain vaiheessa paikalle myös sähkömiehen, riippuen projektin kunnianhimoisuusasteesta. Kuten babylon systemissa yleensäkin, se valmis ratkaisu jota tv-massoille tarjotaan, on lähes poikkeuksetta kehnointa mitä koskaan on kyetty keksiä. Ei ole yllättävää, että sama pätee myös lakisääteisiin /standardinmukaisiin lampunpaikkoihin. Sitäkin suurempi on palkinto ihana valaistuksen (jopa valotaiteen) vaikutuksesta, että effortti kannattaa. Mieluummin kaunistan kotiani kuin jotain taulua jossain kaukaisessa ateljeessa.

Ilkka on tehnyt hommaa pitkään sydämellä:

 --> Joka kodin valaistusopas

Tässä leikin jo hieman ajatuksella alustavasti:





Maagisin tunnelma syntyy aina, kun valo tulee "wall-washerina" jonkin takaa. Miksei valo voisi kajastaa vaikka taulujen, näyttöjen, jopa sohvan takaa ja alta? Se olisi täyttä magiaa.. tuohonkin fiksu kiinnittäisi jonkin valonlähteen suoraan kiinni pöydän alapintaan ja osottaisi sen ehkä vieläpä kohti takaseinää, jolloin se olisi aina kaikilta katseilta piilossa, ja valaisisi juuri ne osat huoneesta jotka muuten olisivat kaikkein pahiten pimennossa.


Viidakkoluolassa ei keinovaloa kesällä taideta tarvitakaan. Päivän hämärtyessä haluan itsekin nauttia samassa luonnon rytmissä. Syysiltojen tärkein valaisija tulee olemaan takka. Kirkkaita valoja tuskin tulen vanhanakaan tarvitsemaan, koska tykkään syödä gojimarjoja, mustikoita, tyrnejä (City- ja K-marketeista voi saada aidosti suomalaista tyrniä erittäin edullisesti), astaxantiinia, DHA-nimistä omega-rasvahappoa (mahdollisimman ehjänä eli eltaantumattomana), sekä joskus Phytoplanktoniakin (Ocean's Alive, säilöttynä elävään merivesitiivisteeseen josta poistettu ylimääräinen natrium). Toki nautin sitäkin enemmän keskipäivän kirkkaudesta, myös talven lumoissa.



Haluan vielä hieman jauhaa tunnelmavalaistuksen tärkeydestä. Huomaan uudestaan ja uudestaan, kuinka valaistus on yksi niitä tekijöitä, joka joko pilaa tai mahdollistaa todella syvän yhteyden kahden tai useamman ihmisen välillä - tai vaikka yhteyden ihan vaan itseen, omissa fiilistelyissä, ehkäpä laadukasta musaa kuunnellen kynttilänvalossa. Ei sitä meille koulussa opeteta eikä edes mediassa, joten harva tähän kiinnittää huomiota. Mutta jokainen sen vaikutuksen kyllä kokee - vaikkei aina edes huomaisi mistä se tulee. "Olipa hyvä ilta, olipa mahtavaa porukkaa..." No tottakai oli, kun kaikki aistit hemmoteltiin pilalle... visuaalinen aisti on meistä monille ehkä jopa se kaikkein keskeisin väylä maailman hahmottamiseen. Joten ETENKIN valon ja muodon maailmasta voimakas melu pois; täysin luonnottomat spektrit mieluiten jopa kokokaan pois. Takka rules, kynttilät rokkaa (ainakin myrkyttömät luomu kynttilät esim. mehiläisvahasta, myrkyttömällä ydinlangalla varustettuna), luonnonvalo on aina parhautta (eli se mikä tulee ikkunoista silloin kun sen kuuluukin tulla) - ja sikäli kun keinovaloja joutuu käyttämään - mahdollisimman vähän tietenkin - panostaa niissäkin laatuun eli että ne olisivat ainakin lähempänä aidon valon spektriä eivätkä säteilisi liikaa sähkösaastetta huoneeseen tai muutakaan toksisuutta. Ja sitten vielä asettelee ne 1) mahdollisimman vähät ja 2) laadukkaat keinovalot niin ettet juuri mistään kulmasta katsottuna 3) näe ikinä niistä yhtäkään.



P.S. Jos haluat herätä aamulla kuin heinäsirkka (tarkoitan kahviakin pirteämmin), asenna vessaan/pesuhuoneeseen aito päivänvalolamppu, esim. Adlux.fi. Vaikka heräisit kuinka koomassa, riittää kun saat kömmittyä katkaisimelle saakka, ja vaikutus on lähes sama kuin hyppäisit suoraan kirkkaaseen keskipäivän aurinkoon. Ei nukuta enää tippaakaan, koomainen sekavuus katoaa vauhdikkaasti, työpäivä käynnistyy tehokkaasti - ja, illalla tulee uni paremmin. Kunhan siis muistaa iltaa kohden pitää näpit poissa päivänvalokatkaisijalta.

Minusta, jos hoitaa silmiään hyvällä ravinnolla, asuntoon riittää yksi kirkas/päivänvalo/täysspektrilamppu, jota käytetään vain aamulla. Päivällä ikkunat ajavat saman asian, ja ikkunoiden hämärtyessä on mielestäni perusteltua käyttää ainoastaan ihania tunnelmavaloja.

Wednesday, June 18, 2014

Feeling Single

Otsikko viittaa siis yksinasumiseen, yksiössä elämiseen.

Eilen "kissat" kävi katsomassa ja kehui viidakkoasuntoa kuumaksi. Se on kaikkein tärkeintä. Substanssin PITÄÄ olla seksikästä, koska sitä se todellisuudessa on.

Feelin' Single, vaikka varattuna.


Muutenkin paleokissoista huomaa, kuinka pojista päätellään kaikki mahdollinen asunnon perusteella. Sisustuksen laatuvalinnat kertovat kaiken tietoisuustasosta.

Jalokivigalleriasta tarttui mukaan pari ennenaikaista joululahjaa:

"Upgrades Salt Lamps". Perus suolalampussa on parhaana puolena tieteellisestikin todistettava ionisointivaikutus - sama mihin suolahuoneidenkin parantava teho perustuu. Kalsiitti, Fluoriitti ja ruusukvartsi vaikuttavat ilmeisesti astetta eteerisemmillä tasoilla :) Näytti vaan, että minun on saatava nuo kolme, että niistä tulee vielä hyvä kokonaisuus, juuri tähän asuntoon. Kuten viisas ystävä aina opastaa, "sydän ei valehtele eikä epäröi".

Tuesday, June 17, 2014

Asunnon ongelmat (ja ratkaisut)

Kävelin hyvikseni S-merkkiseen monopoliravintolaan. Halusin hieman kiusata leipääntynyttä henkilökuntaa, joten kyselin, kuinka aurajuustohärkä voi olla tehty naudanlihasta? Wikipedian mukaan "härkä" tarkoittaa kuohittua sonnia. Härkä on siis uros, kun taas naudanliha on Suomessa melkein aina lehmän lihaa. Monopoleilla on aina tapana valehdella, pimittää tietoa, vääristellä asioita. Lopulta itse pääkokki saatiin paikalle selittämään asiaa. Oli pihalla kuin lumiukko kaikesta mikä liittyy raaka-aineiden laatuun, tai että moisella voisi olla edes merkitystä. Mietin, miltä tuntuisi työkseen tehdä monopolihintaista roskaa halvimmista raaka-aineista joita laki Suomessa suurinpiirtein sallii.. tulin edelleen siihen tulokseen, että oman elämäntehtäväni haluan valita astetta tietoisemmin.

Jatkoin isoon huonekaluketjuun, ja ystävällinen palvelija halusi todella palvella. Kerroin etsiväni mahdollisimman luomua; sellaista mikä ei sisällä nykyaikaisia maaleja, liuottimia, liimoja, käsittelyaineita tai muita huoneilmanlaatuun vuotavia (ja ilman ionitasapainoa vääristäviä) synteettisiä kemikaaleja. Ihan vaan se aito raaka-aine sellaisenaan, you know? Myyjä joutui toteamaan, ettei koko hehtaarin esittelyalueelta löydy kyllä mitään sellaista, kuten ei ikävä kyllä kilpailijaltakaan. Keskusteltiin hetken aikaa siitä, miten se aito asia, alalla kuin alalla, löytyy nykyään ilmaiseksi luonnosta, edullisesti kaverilta, kirppikseltä - tai sitten sieltä kaikkein korkeimmasta high-endistä, exclusiivisimmasta luxuksesta. Jätin sanomatta, mitä sisimmässäni ajattelin hänen henkilökohtaisesta työpaikkavalinnastaan. Minulla on jo$kus vaikeuksia ymmärtää, mikä saa suurimman osan hyvistäkin ihmisistä antamaan (ainakin osittaisen) panoksensa pahaan, huonoon, valheelliseen ja myrkylliseen, ihan vaan rahan takia tai oman turvallisuuden. Itse pidän elävää inspiraatiota jopa asemaakin tärkemäpänä. Nykyään millä tahansa alalla on kuin onkin mahdollista tehdä, myydä, löytää ja ostaa sellaista jota todella haluaa kertoa kavereillekin ja tarjota lapsilleenkin - ja jonka parissa käytetty aika on ollut kaikkein parasta elämää, todellista rakkautta ja unelmien toteuttamista.

Tehdä jotain, minkä takana voi seistä koko sielulla.

Se on mahdollista, ja tavoittelemisen arvoista. Kun tekee sen valinnan, siinä alkaa kehittyä. Samalla kehittyy ihmisenäkin yhtälailla aitoon ja rehelliseen suuntaan. Törmätessäni vanhaan rakennusmestariin, joka kaunistaa aitoja laaturakennuksia niiden alkuperäiseen muotoon, huomaan ilman poikkeusta: hyvä työ on hyväksi myös tekijälleen. Viisikymppinen perusraksamies puolestaan saattaa olla jo toinen jalka jo haudassa, kaikkine kemikaaleineen ja valmiiksihomeisine eristeineen joita on jostain syystä valinnut työkseen tuottaa tähän maailmaan toistenkin harmiksi. Ei valmis ratkaisu ole aina paras - oli kyse safkasta, asunnosta tai työpaikasta. Paras on jotain, mitä aktiivisesti luodaan yhteistyössä oman sydämen kanssa - maailman upeimpien kollegoiden seurassa. Usein työtäkin tärkeämpi osa prosessia on se hiljainen lähilammen rannalla vietetty aika, mukana korkeintaan kynä, vihko ja laadukasta evästä.

Elämän salaisuus on löytää jotain mikä tuntuu vielä omaakin menestystä tärkeämmälle.

En oikeastaan syty enää yrittäjyyteen. Sytyn siihen kun laitetaan kaikki likoon tehdäksemme tästä maailmasta se paikka joka sen jo pitäisi olla. Mieti, jos menisit aikakoneella kuvitteelliseen menneisyyteen, jossa jengi käyttää kulmikkaita renkaita koska kukaan ei ole vielä keksinyt pyörää. Mietit, mainitakko niille asiasta - mutta ei ehkä kehtaa koska muuttaisit historiaa liian näkyvästi. No, tässä ajassa minulla ja monella muullakin on juuri se fiilis. Tapasin uusia kavereita joiden kanssa käytiin korkkaamassa lähikaraoket. Koko siinä paikassa ei ollut ketään, jolle olisi koskaan tullut mieleenkään laadun merkitys niissä asioissa joilla elämänsä, aikansa, tilansa täyttää. Ei kaikki alkoholit tee pahaa. Röökeissä on huimia eroja. Seinän tai tapetin erittämiä myrkkyjä ei ole pakko hengitellä. Jos kerron tämän näille kulmikkailla pyörillä körötteleville, tulen muuttaneeksi historiaa ihan liikaa. Valitsen muuttaa historiaa, ja ennen kaikkea toivon että sinäkin valitset lopulta samoin. Skeidasta valtansa saavat jättikorporaatio-monopolit eivät ehkä tykkää, mutta me ihmiset voidaan (vihdoin!) paremmin.


Viidakkoasunnossa on paljon uniikkia hyvää, mutta myös muutama ratkaiseva ongelma. Paleobileissä sain asiantuntija-vierailta onneksi vastaukset aikalailla kaikkiin.

1. Ongelma: olemattomin äänieristys ikinä, ja yllättävän meluisa autotie lähes vieressä.

Ratkaisu:
 * Vastamalukuulokkeet Bose QC15, 300€

 * ryijyä seiniin. Paksua verhoa puuttuvan sisäoven tilalle. Suomessa kuulemma edelleen löytyy tehdas, joka valmistaa ihan oikeaa huopaa. Koskenpään huopatehtaalta siis, viiden millin villahuopa; ei taatusti tee mitään muuta kuin hyvää huoneilmalle. Jos hyväksyisin biologianvastaiset myrkkykemikaalit kotiini (tietokoneen tm. luovuusteknologian lisäksi), hyvä vaihtoehto voisi olla tilata Thomann.de - verkkokaupasta Stage Curtain -esiriippukangasta, tai jopa vielä paksumpaa Acoustic Curtain -kangasta (esim. Stairville Acoustic Curtain 160)

 * huonekasviviidakot ääntä vuotavien ikkunoiden eteen.

 * lopulta klassista/barrokkia taustalle (hifi kaiuttimet ja/tai noise-cancelling headphones)

Ihaninta laatutietoisessa elämässä on laatukaverit. "Perus" bileissäkin saa kulkea muistivihon kanssa, kun melkein joka keskustelusta mitä sivukorvallakin kuulee, jää käteen jotain konkreettisesti hyödyllistä, käytännössäkin merkityksellistä - jotain mitä muuten puhutaan liikkeenjohdon privaattikoulutuksessa, hintavassa konsultaatiossa tai joskus myös yleisöluennolla (tosin maksullisella yleisöluennollakin yleensä lähinnä helpoimpia alkeita). Hierarkkisissa instituutioissa (kuten yliopistot) opetetaan poliittisesti korrektia tiedettä, kun taas nyt vihdoin eletään oman elämänsä mestarien aikaa, jotka osaavat kaikkea sitä mikä koskettaa konkreettisestikin meitä kaikkia. Heidän, joiden osaaminen todella toimii ja sillä on käytännön merkitystä, on helppo tulla toimeen keskenään, koska heitä yhdistää halu oppia aina lisää, ja kuulla entistäkin ilahduttavammat ratkaisut, niin että me kaikki saadaan taas koko elämä toimimaan entistäkin paremmin.


2. Ongelma: karmea muovikehikko ikkunoissa, ja sen takana metallisäleikkökin miinuksena

Ratkaisu:
 - olla (rentoon, kunnianhimoiseen ja laadun päälle ymmärtävään) vuokraisäntään yhteydessä ja kysellä voiko asialle tehdä jotain. Onko esim. ok, jos pyydän paikalle jonkun nikkarointitaitoisen kaverin ja revitään muovi-rumuudet pois? Sen jälkeen kun vaihdoin supersafkoille, en ole hyttysverkkoja tarvinnut. Etelän reissulla jo vuonna 2003 ihmettelin, mikseivät moskiitot häirinneet paikallisia ollenkaan. Käyttivätkö he jotain erikois-Off-suihketta? "We eat spicy, spicy food". Eli kun ruoassa on Makua ja poweria, ötököistä(kin) tulee ystävällisempiä. En tarvitse muovikehikkoa ikkunoihini, ja uskon että kuten vesikin, myös ilma virtaa mieluummin vapaana.


3. Haaste: pienin koskaan nähty jääkaappi, vielä pienempi pakkaslokero, ja sijoitettu.. no, niin ettei kukaan baarimestari suostuisi sellaiseen kyykkimiseen.

Ratkaisu:
 - keittiöön mahtuu ehkä ihan fiksustikin toinen samanlainen - mikä tuo myös lisää aina kaivattua tasotilaa. Jos hankin parikin metriä korkean kokonaisen jääkaappi-pakastimen, saattaa tulla vaikeuksia ikkunan avaamisessa. No, se on ok, kun tarkoitus on tehdä sisäilmasta niin loistava, ettei läpivetotuuletukselle tulisi enää juurikaan tarvetta. Ja toisaalta kylmälaite onkin hyvä olla lähellä juurikin viileää ikkunaa, jota voisin pitää vieläpä hieman raollaankin. Näin säästyy energiaa ja melua (lämpö tulee takasta, joten se ei maksa muuta kuin remonttilavojen kiertämistä polttopuita metsästellen, ja alakerran verstaalla ryöstösaalista pilkkoen. Mitä enemmän pääsen takkaa käyttämään, sitä paremmaksi tulee sisäilman ionitasapaino ja lämmön miellyttävyys, tästä lisää syys-postauksissa..). Jokatapauksessa jääkaapin ja/tai pakastimen hankinnassa yksi tärkeimmistä kriteereistä tulee olemaan juurikin hiljainen käyttöääni. Toisaalta laite tulee olemaan osittain kulman takana oleskelutilasta katsoen, ja mikään ei estä laittamasta vielä yhtä esiriippukangastakin siihen väliin. Mitä isompi osa seinistä ym. pinnoista alkaa olla vuorattuna luomutekstiileillä ja huonekasveilla, sitä voimakkaammin kaikki pinnat imevät sisältäkin lähtevän melun itseensä ilman että ääni jäisi kimpoilemaan kovinkaan kauas lähteestään.

Yleisesti minua häiritsevät vain sellaiset ongelmat, joita ei voi ratkaista. Kaikki sellainen, mikä voi esteettä kehittyä ajan kanssa parempaan suuntaan, pikemminkin lämmittää mieltäni. Ja paleo-ystävien kanssa moni ratkeamattomaltakin vaikuttava rajoite voidaan kiertää eli hakkeroida, lukuisillakin eri tavoilla joita en ikinä itse olisi keksinyt.


4. Haaste: Keskustaan pyöräillessä (tai kulkiessa) täytyy ensin kulkea reilu 500 metriä jo mainitun äänekkään-luotaantyötävän stressitien vartta.

Ratkaisu:
 - eilen löysin tosi jännän (ja hauskasti haastavan) metsäpolun joka pitkälti ratkaisee ongelman. Ei minulla oikeasti kiire ole - ainoastaan kiire pois ankeista tilanteista ja rumista paikoista. Aina on aikaa nauttia ja kokea jotain jännää. Kysy vaikka tyttökaverilta, joka jäi nukkumaan allekirjoittaneen jatkaessa iltaa uusien kavereiden kanssa uuteen lähiöpubiin.

 - niin, ja ne vastamelukuulokkeet. Voin körötellä vaikka teollisuusalueen läpi, jos asento on mukava ja äänimaiseman voi valita. Mukavalla asennolla viittaan ennen kaikkea hyvään ryhtiin, joka mahdollistaa myös maisemien ihailemisen ilman maastopyörän tai vaikkapa läppäri-koneen vaatimaa jatkuvaa kumartelua, joka estää verta kiertämästä aivoihin asti.


5. Probleema: sijainti on reilut kolme kilsaa syrjässä siitä unelmien kampus-elämästä jonka puolesta olen puhunut jo ainakin neljä vuotta. Ketä asuu viidensadan metrin, eli spontaanin käppäilymatkan säteellä, heillä on usein isoin merkitys sinun todelliseen elämään. Nyt yhtäkkiä en edes tunne ketään puolentoistakaan kilometrin säteeltä. Mikäli asuntosi on alle kilometrin päässä sieltä missä kaikki hauska, jännä ja merkityksellinen tapahtuu (ja yrittäjyydestä tuttu arvonluonti yleensäkin), voit edelleen käyttää kaikessa tässä asuntoasi tukikohtana pitkin päivää. Ei tarvitse aamulla varustautua yhtään mihinkään, koska tavallaan ei ole edes lähdössä mihinkään, mitä nyt pyörii naapurustossa /kaupunkikampuksella. Vapauttaa hurjasti kun ei tarvitse suunnitella, ja tilanteet saavat tulla vastaan mukavissa maisemissa. Kolmen kilometrin päähän pitää jo ihan erikseen lähteä.

Ratkaisu:
 - ensin ajattelin erityisen nopean pyörän hankkimista. Mutta tärkeintä taitaa olla niin mukava (eli pystyselkäinen) köröttelyasento, että ihan sama kuinka kauan "joutuu" nauttimaann maisemia vastamelukuulokkeiden äänimaisemassa (joka muuten päästää kyllä linnunlaulun lävitse, mutta poistaa vain juuri sen ahdistavan taustahuminan), siinä vaan nauttii ja latautuu seuraavaan vaiheeseen. Sellaista ei tarvitsekaan eliminoida tai edes tehostaa, mistä todella nauttii. Ihmisellä katoaa kiire, silloin kun on todella hyvä olla. Vielä nopeuden optimoimistakin tärkeämpää on optimoida hyvä olo.







Yleensä koneella istuminen on se tylsin ja turhin osa päivästä; todellista elämän hukkaamista. Toivottavasti näitä juttuja on aidosti hauska lukea. Ja toivottavasti opit näistä enemmän kuin koulutunnista jolla ehkä salaa luet blogiani. Ja ennen kaikkea toivon että löydät tästä aitouden ja rehellisyyden maailmasta enemmän merkitystä kuin korruptoituneen työnantajan palvelemisesta, jota ei oikeastaan edes haittaa että luet blogiani työajalla, koska hänenkään sielua ei todellisuudessa kiinnosta se teatteri.

Sunday, June 15, 2014

Paleo kämppä

Kaikki tekevät ihan ***kelin loistavaa työtä paleo skenessä.

Paleo tarkoittaa heräämistä siihen, että myös substanssilla on merkitystä. TV teki meistä kykenemättömiä näkemään pinnan alle. Nyt haluamme jälleen tietää mitä safkamme todella sisältää; pelkkä kaunis mielikuva ei enää riitä.

Tutkittuani rakennus- ja sisustusalaa perin pohjin, huomaan ettei siellä kukaan vielä omaa sellaista kokonaisvaltaista laatukäsitystä, joka safkoissa alkaa olla yhä useammille jo itsestäänselvyys. Toki löytyy edelleen vanhoja mestareita kuten Talotohtori Panu Kaila - ja ulkomailta löytyy vaikka mitä Bau Biologisteja - mutta kotimaassa rehellisimpiinkin luomusuosituksiin pääsee edelleen lipsahtamaan samaa suurteollisuuden edunvalvontaa kuin lainsäädäntöönkin.

Safka-ala tuntuu olevan jo korjattu. Siellä riittävän vauhdikkaasti kasvava huippuosaajien jengi ymmärtää, että aito laatu on se juttu - että ensin laadukkaat raaka-aineet elinvoimaa hehkuvasta ekosysteemistä, ja sitten niistä voi tehdä kaikkea kivaa ja kaunista (tai vaikka helppoa ja nopeaakin).

Millään muulla alalla en näe vielä samaa.

Ei vaate-alallakaan kukaan ole laittanut vielä itseään, uraansa ja koko mainettaan todella likoon aitojen materiaalien puolesta. On helpompi myydä sitä mikä myy, kuin ottaa tehtäväkseen transformoida koko ala kohti parempaa.

Aloitetaan rakennusalasta. Helppoahan tämä on tänä päivänä: ihmiset janoavat sitä aitoa tietoa, jota yksikään mainoslehti ei kykene heille antamaan, eikä viranomainenkaan suosittelemaan - koska molemmat ovat sängyssä suurteollisuuden kanssa, eikä sitä tosiasiaa oikeastaan voi muuttaa. Häntä heiluttaa koiraa, minkäs teet. Mutta sitäkin helpompi on puhua suoraan ihmisille ihmisenä. Skipataan hierarkkiset instituutiot, tehdään tämä hakkerietiikalla open sourcena.


Jostain syystä biohakkeri- tai paleoskenessä ei kukaan ole vielä juurikaan puhunut asumisesta, rakentamisesta, sisustamisesta. Tämän blogin tarkoituksena on, että jokaisen luomu- ja laatuhifistelijän holistinen näkemys laajenee kattamaan yhden yhtälailla perustavanlaatuisen ja kaikkia koskevan elämänalueen lisää. Jos ruokaan löytyy jo aidosti laadukkaita vaihtoehtoja, niin löytyy myös kankaisiin, myös tapetointiin, eikä koko kotiin todellisuudessa tarvita yhtään sen enempää synteettistä kemiaa kuin satakaan vuotta sitten. **

Samalla tästä voi tulla Suomen ensimmäinen sisustusblogi, jossa et löydä outgassaavaa myrkkymuovia, toksisia liimoja, myrkkymaaleja, taitavastimarkkinoituja huijausratkaisuja - tai kiinassa valmistettua raskasmetalliroskaa - vaikka etsisit suurennuslasilla. Ja sitäkin enemmän löydät suosituksia siitä mikä todella toimii - kokonaisvaltaisestakin näkökulmasta, kaikille aisteille ja kaikille osapuolille - jopa niille joiden olemassaolosta en voi olla tietoinen. Kuten Bucky Fuller sanoisi, "luoda jotain, mikä toimii kaikille eikä vahingoita ketään tai mitään".

Joskus se on markkinoiden kalleinta; joskus se löytyy ilmaiseksi kaverilta, vitosella kirpparilta, tai jopa pienellä vaivalla luonnosta. Kuten ruoassakin tai vaatteissa, se ei juuri koskaan löydy sieltä mistä tv-massat on ohjelmoitu ratkaisunsa hakemaan.



** toki jossain määrin tulen yhdistämään teknologisen kehityksen parhaita innovaatioita siihen sadan vuoden takaiseen, ihan kuin safkassakin. Painopiste on hyvä olla siinä mikä toimi jo tuhat vuotta sitten, mutta sopiihan siihen aina se Phytoplanktonikin kylkeen, ja Pelto-ohdake maistuu paremmalle Green Star Eliten kautta.