Sunday, June 22, 2014

Kari Ojala - Kestävän yhdyskunnan käsikirja

Fiksu ja rehellinen diplomi-insinööri:

"Suurin hyöty ympäristövaikutuksissa syntyy, jos [omavaraisessa asumisessa] pääosin luovutaan teollisuuden tuotteista."

"Lähiruoka on usein tuoreempaa ja laadukkaampaa kuin teollinen ruoka. Tuottajalta myytynä se ei tarvitse samoja lisäaineita eikä kuljetusta kestäviä ja ostamaan houkuttelevia pakkauksia kuin markettituote."




"Tavaroiden tuottaminen ja myyminen omaksi lyhytaikaiseen käyttöön on lyhytnäköistä politiikkaa.
Malli toisenlaiselle kulttuurille on kuitenkin olemassa saman markkinatalouden sisällä. Kulutuskierre nimittäin tehoaa enää vain lähinnä yksityishenkilöihin, joita voidaan tunneperäisesti ohjailla haluamaan omat tavarat. Yritykset taas eivät tarvitse omia tuotteita. Niille tärkeää on vain lopputulos, ja hinta mikä lopputuloksesta pitää maksaa.
Yritykset myyvät tätä nykyä toisilleen yhä enemmän tuotteiden käyttöä, ei tuotteita. Helpompaa on, jos ei tarvitse ottaa tuotteita vaivoikseen. Elinkeinoelämä on jo siirtynyt omistus- ja tuotantoyhteiskunnasta selvästi kohti ylläpitoyhteiskuntaa. Monet menestyvät yritykset välttävät myymästä tavaraa.
Kun yritys myy tavaran sijaan lopputulosta, se toimii mahdollisimman tehokkaasti.

Palveluiden myynti tuotteiden omistusoikeuden sijasta tekisi tuotteiden pitkäikäisyydestä ja tehokkaasta käytöstä liiketaloudellisesti kannattavaa, ja tuhoaisi nykyisen tuhlaukseen perustuvan läpivirtaustalouden.


Nopeaa muutosta on silti vaikea ennakoida, koska ostaminen ja omistaminen antavat suurelle osalle kulutusyhteiskunnan kasvatteja tyydytystä, onnen tunnetta, elämyksiä ja jopa tavoitteellisuutta elämään."


 <-- jeps; olemme vasta havahtumassa siihen, miten hankalaa, kallista, tilaa vievää ja kuormittavaa - ja äärimmäisen tehotonta - omistaminen itseasiassa on. Aina jos vain suinkin mahdollista, kannattaa suosia jotain sellaisia resurssien käyttömuotoja, jotka eivät vaadi omaa omistusta. Nykyään, firmojen lisäksi, nuorempi sukupolvi alkaa selvästi tajuta saman. Mitä vähemmän kuormaa, sitä kevyempi olo ja suurempi toimintavapaus; ketteryys. Omalla kohdalla toimivimmaksi keinoksi - lisätä vaurauttani, lisäämättä kuitenkaan samalla hidastavaa kuormaa - olen huomannut tehdä rahanarvoisia palveluksia hyvin verkottuneille, luoville ja osaaville. Jotkut heistä ovat erikoistuneet myös omistamiseen ja omaisuuden suojeluun, vastuun rajoittavasta raskaudesta huolimatta. Minä voin saada käyttööni heidän resursseja, ja vastaavasti he voivat saada minulta sellaisia näkemyksiä ja suhteita joita saadakseen tarvitsee pystyä liikkumaan, näkemään ja kokemaan monipuolisemmin. Jos aihe kiinnostaa, suosittelen Charles Eisensteinin googlettamista: "Sacred Economics". Löytyy varsin hyvää kirjaa, videota ja haastattelua. Gift Economy on homman nimi; sisältää huomattavasti enemmän vapautta, iloa ja ystävyyttä kuin ns. "perinteinen" stressitalous.


Kari kuvaa hienosti sitä harhaa, mikä houkuttelee muuttamaan kauemmas keskustasta: ei ymmärretä kuinka kallista, meluisaa, stressaavaa ja kaikin puolin kuormittavaa liikkuminen on poliittisesti rampautetulla nykyteknologialla:

"Osa suomalaisista haluaa ehdoin tahdoin asumaan suurelle tontille luonnon keskelle matkapituuksista ja -kustannuksista riippumatta. Osa ei osaa verrata asunnon kerran kirpaisevia hankintakustannuksia vuosien mittaan kertyviin matkakuluihin."

Eihän liikkuminen olisi mikään ongelma, jos ystävällisemmät muodot - jopa innovaatiot - sallittaisiin myös liikenteen järjestämisessä ja jopa kunnallistekniikassa. Se vaatisi kuitenkin lainsäädännön vähentämistä, kun poliittisessa systeemissä estolakien määrä tuppaa kasvamaan vuosi vuodelta, mihin liittyy myös saavutettujen "etujen" suojelu. Toistaiseksi liikenteen järjestämisessä on ollut pitkään sama ilmiö kuin terveydenhuollon järjestämisessä: haluttu suosia ja suojella sitä kaikkein kalleinta ja huonoimmin toimivaa epä-ratkaisua (kuten lääkkeet, asfalttitiet, saasteet ja melu), koska se tuottaa parhaiten, niin lääketeollisuudelle kuin auto- ja öljyteollisuudelle - ja liikkuu asfalttiteidenkin jatkuvassa "huollossa" iso ilmainen veroraha. Ison (vero)rahan on helppo saada omat miehensä päättäviin elimiin, kun rahaa tulee jokatapauksessa miljardeittain - niin kauan kun mikään ei muutu; niin kauan kun kauniimmat, luonnollisemmat, edullisemmat ja tehokkaammat ratkaisut onnistutaan pitämään poliittisesti aisoissa.



Tämä lause kuvaa ehkä parhaiten suurteollisuuden ja politiikan "yhteispeliä", eli kuinka meitä on tähän asti kusetettu, joka ikisellä elämän osa-alueella:

"..ei kyllä saa lain mukaan hamppubetonia vielä asuinrakennuksissa käyttää, tarvitaan vuosien selvitystä materiaalin tutkimiseen Suomessa, vaikka muualla Euroopassa rakennettu jo vuosia tuhansia taloja... tässä maassa tarvitsee taloon asentaa koneellinen ilmanvaihto, höyrynsulkumuovit ja kunnon tuotesarja, jotta rakennusteollisuus saisivat siivunsa ja energiaa myytyä... :) ja talot homeeseen ja uutta tilalle :)"
 - Raul Fabossa
Myös Christerilla asiallinen juttu aiheesta

Takaisin Kari Ojalaan, jolla myös löytyy rohkeutta puhua ihmisten hyväksi, vaikkei se kasvattaisikaan aina suoraan bruttokansantuotteen kiertovimmaa tai teollisuusmyönteisen keinokulutuksen nopeusennätyksiä:

"Leikkipaikka ei saa olla liian valmis ja normitettu, koska lapset kaipaavat välillä jännitystä. Oman kehon hallinnalla on vaikutusta lapsen itsetunnon kehitykseen. Pelit ovat tärkeitä myös ystävyyssuhteiden muodostumiselle. Yhteistilat ihmisten kohtaamiseen ovat tärkeitä myös lapselle.

Lapset ja nuoret ovat osoittautuneet kyvykkäiksi elinpiiriään koskevien kehittämisehdotusten tekijöiksi. He odottavat ympäristöltään luontoa, puhdasta ilmaa, roskattomuutta, eläimiä, matalaa ja tilavaa rakentamista, pelipaikkoja ja kokoontumistiloja, ihmis-ystävällisiä liikenneratkaisuja ja suunnittelemattomia jätemaita. Lapset pitävät sellaisesta kauneudesta, joka poikkeaa järjestyksen ja yhtenäisyyden ihanteesta.


Vaihtelu maan tasolla on lapselle tärkeää."
(lisäksi tunnistettavuus, persoonallisuus, aitous, omaleimaisuus - ei standardinmukaisuus :)
"Suuret puut ja kivet sekä mielenkiintoiset maaston yksityiskohdat..."

"Kun perheet pienenevät ja perheiden sisäisten ihmissuhteiden verkko harvenee, nousee mahdollisuus myönteisiin ihmissuhteisiin kodin ulkopuolella tärkeäksi. Yhteinen pihapiiri ja siinä sijaitsevat yhteistilat muodostavat edellytykset ydinperhettä laajemmalle sosiaaliselle kanssakäymiselle.


Lapsen elinpiirin suunnittelussa keskeinen tavoite on fyysinen ja sosiaalinen turvallisuus. Aivan oleellista tässä on turvallisen liikkumisympäristön luominen. Parhaiten tämä toteutuu, kun lapsen ei tarvitse poistua toiminnallisesti omavaraisesta, halkaisijaltaan puolen ja kahden kilometrin välille mahtuvasta läpiajoliikenteeltä välttyvästä liikennesolusta.


Lapsen jokapäiväisessä ympäristössä ei saisi olla pääkatuja, vaan vain tonttikatuja ja mahdollisimman vähän kokoojakatuja. Naapurustoksi mielletyllä alueella ajoradan turvallisen ylittämisen on oltava mahdollista. Ajoneuvoliikenteen nopeutta on tällöin rajoitettava jopa alle kahteenkymppiin."


 - "...sellaista asukastiheyttä, että riittäviin sosiaalisiin kontakteihin ja nuorison kaipaamiin monipuolisiin harrastusmahdollisuuksiin ilman jatkuvaa kuljettelua on edellytykset."



Autoilu on kaikin puolin tuhoisaa yhdyskuntien kehitykseelle:

"Autoliikenteen nopeus on suurin liikenneonnettomuuksien määrään ja erityisesti jalankulku- ja pyöräilyonnettomuuksien vakavuuteen vaikuttava tekijä. Taajamissa korkeista nopeuksista ei ole hyötyä.

Mitä suurempia ajonopeuksia käytetään, sitä enemmän liikenneturmia ja sitä vakavampia liikennevammoja yhdyskunnissa aiheutuu. Seuraukset kohdistuvat eniten ekologisimpiin liikennemuotoihin eli kävelyyn ja pyöräilyyn, joita kaihdetaan, jos ne ovat vaarallisia [tai koetaan ankeiksi..]. Korkean nopeuden autotie on myös este kevyelle liikenteelle, joka vaarantuu tai joutuu kiertämään. Nopeustaso vaikuttaa lisäksi suoraan liikenteen melutasoon.


Pitkällä aikavälillä korkean nopeustason mahdollinen hyöty haihtuu taajamien väljempään tilankäyttöön ja väyläkustannuksiin. Nopeaa väylästöä pitkin päästään samassa ajassa kauemmas. Toiminnot hajautuvat, eikä aikasäästöä liikenteessä synnykään. Alhaisilla nopeuksilla ei tarvita autoliikenteen tai kevyen liikenteen eritasojärjestelyjäkään; näkemävaatimukset liittymissä ovat pienemmät ja liittymäratkaisut suppeammat. Tilaa ja rahaa säästyy."
[vertaa Amerikkaan :)]


Rakentamisesta:

"Luonnonmukaiseen taloon voi nykyään päästä asumaan vain, jos on varaa rakentaa talo alusta alkaen tai jos onnistuu saamaan käsiinsä vanhan talon, jota ei ole vielä ehditty perusparantaa nykyaikaisin tarvikkein ja työtavoin.

Nykyinen teollinen rakentaminen ei juuri tuota ekotaloja. Asukkailla on kuitenkin mahdollisuus vaikuttaa asunnon sisustamiseen tai korjaamiseen ja käyttää edes tässä ekologisia materiaaleja.


Rakennusteollisuus on tuonut ja tuo markkinoille lukuisia uusia tuotteita, jotka edellyttävät myös uusia työtapoja. Useimpien materiaalien käyttäytymistä pitkällä aikavälillä ei tunneta. Ehdottomasti varminta on turvautua perinteisiin ratkaisuihin, joiden toiminta tiedetään. Materiaaleista varmimpia ovat yksinkertaiset luonnonaineet massiivisesti käytettyinä (moniaineksisissa kerrosrakenteissa on aina riskinsä)."



Maaleista:

"Luonnonmaalit on valmistettu luonnon omista raaka-aineista, usein satoja vuosia käytettyjen reseptien mukaan. Tosin luonnonmaalien nimellä on viime vuosina myyty huonoista raaka-aineista tehtyjä ja kokeilemattomin reseptein sekoitettuja pintakäsittelyaineita, joissa on mukana jopa muoveja."


Ekopiha:

"Ekologisessa pihassa hyödynnetään olemassaolevaa kasvillisuutta tai pyritään muodostamaan paikalle soveltuvia istutusalueita. Vesiolot hyödynnetään ja sadevedet imeytetään. Käytettävät materiaalit ovat kestäviä luonnonaineita."


 - kannattaa lukea myös, mitä Kari kirjoittaa kävelykeskustan merkityksestä, sivulla 52 ja 53! Tekisi mieli lainata koko sivu tähän..

 - hyvää asiaa myös "yhdyskunnan tiivistämisestä", eli parempi asua tiiviimmin, vähentää autojen tarvetta, lisätä kävelyn ja pyöräilyn houkuttelevuutta, viihteellisyyttä ja virikkeellisyyttä - ja jättää tilaa ihan kokonaisille luontoalueille, ilman että rakennukset olisivat tasaisesti siellätäällä (suurteiden varrella valtavilla betoniparkkipaikoilla varustettuna :)



Tälläkin alalla näkee saman minkä kaikessa muussakin, etenkin suomessa: aitoakin tietoa on, ainoastaan byrokratia estää, sekä byrokratian kautta vaikuttava suurteollisuus, eli ne joilla on eniten varaa ja/eli valtaa ajaa asiaansa niin valtamediassa kuin lainvalmisteluissakin. Riittää, kun tulemme tietoisiksi tästä, ja siten oivallamme uudelleen niiden kauniiden, edullisten, laadukkaiden, yksinkertaisten ja kestävien ratkaisujen arvon - juuri niiden, joiden asiaa ei kukaan ole voinut kovinkaan kuuluvasti ajaa, koska raha tulee massateollisuudesta. Onneksi tässä ajassa yhä vahvemmin alkaa totuus kiinnostaa ja siksi se myös leviää - jopa ilman rahaa tai edes julkista tukea. Massamainonnan ja massatuotannon tie tuli edellisen sukupolven-parin aikana kuljettua niin pitkälle että jo pelkästään kontrastien kautta se ikiaikainen totuus on nykyään helppo perustella ja todeksi osoittaa. Muovia, melua ja kiirettä ei ole enää niin helppo myydä :) Edes huutamalla, edes isollakaan mainosrahalla. Yläluokka ostaa jo käsintehtyä - sitä mikä tarvitsee ostaa vain kerran, ja kestää lapsillekin. Ja tuo murheen sijaan tasoa, iloa ja eleganssia joka päivään.


No comments:

Post a Comment